Mikä on kun ei taidot riitä?

Huolimatta siitä että, vuodenajat ovat muuttuneet pariinkin otteeseen edellisen postauksen jälkeen, työtilanteeni on pysynyt harmittavan pitkälti samana. Vaikka intoa ja motivaatiota työllistymisen suhteen riittäisin vähän suuremmankin armeijan tarpeisiin, ei relevantti työkokemukseni tunnu riittävän. Lukemattomien ja usein kohteliaiden Kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostien jälkeen mielessä pyöriikin lähinnä vain jo kauan sitten kysytty kysymys: Mikä on kun ei taidon riitä, mikä on kun ei onnistu?

Vastaus lienee ärsyttävän simppeli. Sen lisäksi, että työnhaku on taitolaji (tästä lisää myöhemmin), valmiita (työn)tekijöitä on hirveästi. Puolivalmiita, joihin itsekin kuulun, on vieläkin enemmän. Ja sitten ovat vielä ne alanvaihtajat, joilla on paljon läheltä liippaavaa, melkein relevanttia kokemusta. En olekaan enää yllättänyt, jos kohteliaassa Kiitos, mutta ei kiitos -mailissa kerrotaan hakijoita olleen ennätykselliset 387 ja pahoitellaan sitä, että valinta ei tällä kertaa kohdistunut minuun. Koita nyt sitten tuossa edellä kuvatussa pesunkestävin ammattilaisten joukossa jäädä mieleen ja erottua sekä tuoda oma osaaminen ja ennen kaikkea oma innostus ja motivaatio esille. Välillä työnhaku aiheuttaakin melkoista turhautumista ja mielipahaa ja välillä tuntuu suorastaan tältä:

Kuva

Mutta onneksi vain väillä. Suurimmn osan ajasta jaksan intoilla uusista työpaikkailmoituksista ja erityisesti siitä, että vihdoin on työpaikkoja, joita hakea. Tuntuukin siltä, että vihdoin suuret puheet talouden ja työtilanteen elpymisestä alkavat kuulostaa todellisuudelta.