Takaisin lähtöruutuun

Olen kirjoittanut lähes poikkeuksetta vain sisäisen myyjäni etsimisestä ja nyt olen tilanteessa, jossa osaan kertoa millaisen myyjän sisältäni löysin. Palaan siihen kuitenkin vähän myöhemmin, sillä haluan heti näin aluksi loikata tarinan loppuun ja kertoa, että päädyin lopettamaan Kaupallinen tuottaja -rekrykoulutuksen.

Päätös lopettamisesta ei ollut helppo, vaikka mietin sitä lähes päivittäin noin kuukaudenpäivät. Päässä pyöri kaikkea termistä ”luovuttaminen” lauseisiin, jotka alkoivat sanoilla ”Mitä, jos…” ja ”Miltä luovittaminen näyttää…”. Todennäköisesti kyllästyttyään juttuihini, jotka epäilemättä alkoivat kuulostaa itseään toistavalta rikkinäiseltä levyltä, ystäväni suositteli minulle perinteistä plus/miinus-listaa. Plussien ja miinusten listaus on ennenkin auttanut minua hankalissa päätöksissä, joten ajattelin, että miksipäs ei. Ja niinhän siinä sitten kävi, että miinus-puoli ei pelkästään vienyt voittoa määrällisesti, vaan se vei sen kirkkaasti myös laadullisesti. Päätös lopettamisesta helpottui ja ikäväsävyiset sanat eivät enää tuntuneet niin ikäviltä.

Listaan ja sen yksityiskohtiin sen enempää menemättä lopettaminen alkoi tuntua oikealta vaihtoehdolta. Keskenlopettamista seuraavasta epävarmuudesta ja stressiin lisääntymisestä huolimatta olin valmis siihen tietoiseen riskiin, joka epäilemättä seuraa loikkaani takaisin työttömyyteen. Riskeistä huolimatta koen ratkaisuni oikeaksi, sillä uskon, että minun on parempi ja mahdollisesti myös helpompi tavoitella sitä unelmatyötäni ilman rekrykoulutuksen mukana tullutta työtä, josta en nauti ja jonka en koe vievän minua oikeaan suuntaan.

Miinusten voitosta huolimatta minua ei kuitenkaan kaduta, että lähdin mukaan rekrykoulutukseen. Koen sen tarjonneen minulle uusien kokemusten lisäksi mahdollisuuden tutustua tarkemmin työntekijä-Eevaan. Minulle on nyt entistä enemmän selvää, missä olen hyvä ja millaisesta työstä nautin. Ja löysinhän minä rekrykoulutuksen myötä myös sen piilosilla olleen sisäisen myyjäni. Kävi ilmi, että sisäistä myyjääni kuvaa enemmän termi ”asiakaspalvelija” kuin ”myyntitykki”. Hiekan myyminen Saharassa ei tule todennäköisesti ikinä onnistumaan, mutta oikeasti hyödyttävän ja tarvittavan asian tai palvelun myyminen ei tuota sisäiselle myyjälleni ongelmaa.

Rekrykoulutuksen tarjoamista sitruunoista löytyy kuitenkin myös sen suklaakakun mahdollisuus. Koen nyt olevani kokemusta (tai ainakin puolikasta kokemusta) rikkaampi ja tuntevani paremmin työntekijä itseni sekä tietäväni sen, millaisesta työstä oikeasti nautin. Nyt voinkin tavoitella sitä unelmatyötäni entistä suuremmalla motivaatiolla ja ilolla.