Kaupallinen tuottaja – Sittenkin vain (puhelin)myyjä?

Kirjoittelin jo aiemmin alkutuntemuksistani ja ajatuksistani kaupallinen tuottaja -rekrykoulutuksesta ja nyt on aika avata hieman sitä, mitä olen tähän mennessä koululutukselta saanut.

Rekrykoulutus perustuu työssäoppimiseen, jota vain syvennetään ja ohjataan ryhmän yhteisillä valmennustapaamisilla. Koulutukseen osallistujan varsinainen valmennus ja koulutus jää siis työllistävän yrityksen harteille, mikä sinänsä on ymmärrettävää, sillä koulutuksen tarkoituksena on arvon tuottaminen työllistävälle yritykselle. Omalla kohdallani koulutus on tapahtunut vanhoja työntekijöitä seuraamalla ja osallistumalla kaikille työntekijöille tarkoitettuun koulustilaisuuteen, jossa käsiteltiin markkinointia ja mainontaa sekä avattiin tulevaisuuden myyntitavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseksi.

Koulutus sinällään ei tarjonnut minulle uutta tietoa, mutta se on selitettävissä sillä, että yliopiston markkinoinnin ja viestinnän kurssit ovat vielä kohtalaisen tuoreessa muistissa. Koulutuksen ja työpaikalla tarjotun alkuperehdytyksen myötä minulle selvisi kuitenkin hyvin nopeasti, millä tavoin voin tuottaa minut työllistävälle yritykselle arvoa. Tämän viiden kuukauden aikana työnkuvani tulisi sisältämään ainoastaan puhelimessa tapahtuvaa myyntiä tai myynnintarpeidenkartoitusta. Olikin melkoinen järkytys tajuta, että voin laittaa luovuuteni ja ideani hyllylle sekä unohtaa palveluiden kehityksen ja alkaa etsimään sisäistä myyjääni.

No, mikäs siinä, kaikkea voi kokeilla. Positiivisesti ajateltuna, jos Prinssi Hurmaavan löytäminen edellyttää muutaman sammakon suutelua, niin ehkä sitä unelmatyötäkin varten täytyy muutamaa sammakkoa pusuttaa. Tästä tsempistä huolimatta minulle, kenellä ei ole kokemusta “telemarkkinoinnista”, on ollut hankalaa päästä alkuun puhelimitse tapahtuvassa myynnissä tai tarkemmin myynnintarpeidenkartoituksessa. Tosin nautin vuorovaikutuksesta ja ihmisten kanssa keskusteluista, joten ihmisille soittelu ei ole ongelma, vaan ongelmia tuottaa sen sisäisen myyjän piilottelu ja kaipaavani myynnintuen puute. Tässä vaiheessa rekrykoulutusta tarvitsisinkin myynnintuen lisäksi sitä kuuluisaa rautalankaa ja ihmistä, joka rautalankaa minulle vääntäisi, jotta minulla olisi mahdollisuus löytää se tässä työssä kaivattu myyjä-minä.

Tähän mennessä rekrykoulutus on tarjonnut minulle sopivassa suhteessa pettymyksiä, vanhan kertausta ja hivenen uusia oivalluksia. Sen lisäksi, että minulle on tarjottu teoreettiset keinot houkutella sisäinen myyjäni esiin piilostaan, on minulle tarjottu uusia näkökulmia ja mahdollistettu uusien taitojen opettelu ja omaksuminen. Lisäksi itselle uusien asioiden seuraaminen ja opettelu ovat antaneet minulle reilusti ideoita siitä, miten minun mielestäni asiat voisi hoitaa tehokkaammin ja/tai asiakaslähtöisemmin. Seuraavaksi to do -listalla on kuitenkin rautalangan itsenäinen ja omatoiminen vääntäminen ja sisäisen myyjän lopullinen esiin houkutteleminen.

Palaan asiaan myöhemmin siitä, miten ja millä keinoin lopulta onnistuin sisäisen myyjäni paikantamaan ja raahaamaan päivänvaloon.